Frisbeellä on vahvat yhteydet moniin muihin heittolajeihin, kuten keihäänheittoon ja baseballiin, pesäpallosta puhumattakaan.

Frisbeen heittotekniikka sopii moneen hommaan. Se muistuttaa jääkiekossa oikean käden liikettä, kun lämäri vedetään leftin puolelta. Myös vaikkapa perämoottorin käyntiinvedossa on käytettävä hartian kiertoa ennen käden vetoa, jotta saadaan nopea ja tehokas liike. Vetävä käsi on myös lähellä vartaloa. Frisbeeheiton vetoa onkin mahdollista harjoitella ottamalla isosta perämoottorista sytytystulpan johto irti...

Frisbeekiekot jaetaan yleisesti kahteen ryhmään

• 70-luvun kiekot mallia fastback ja ultimate/freestyle ovat ns. alivakaita kiekkoja, jotka kovaa heitettynä kääntyvät oikeakätisellä rystyheitolla oikealle, eli 'kääntyvät yli' kuten on tapana sanoa. Kiekko tulisi heittää roikottamalla sen reunaa vasemmalle, josta kiekko sitten oikaisee itsensä ja lentää suoraan.
  
• 80-luvun alussa tulleet raskaammat kiekot golfiin ja pituusheittoon ovat yleensä ns. ylivakaita, jotka oikeakätisellä heittäjällä kääntyvät kovaakin heitettäessä vasemmalle.   Kiekko tulisi heittää pitämällä sen vasenta reunaa ylhäällä jopa 60 astetta, kun se kevyellä on alle vaakatason jopa 90 astetta.

Antin mielestä kiekkojen lajittelu ali- ja ylivakaisiin on jossain määrin harhaanjohtavaa. Pikemminkin kaikki kiekot ovat ylivakaita, siis kääntyvät lopussa vasemmalle, toiset ainoastaan enemmän kuin toiset. Painavammat kiekot kääntyvät enemmän vasemmalle kuin kevyet. Profiililtaan terävämmät kiekot ovat siis enemmän ylivakaita kuin pyöreäprofiiliset. Niitä tulisi heittää enemmän kallellaan oikealle, etteivät kääntyisi heti vasemmalle (koskee siis oikeakätisen rystyheittoa).

kirjoittaja: Antti Luuri

Tyynelle tai tuuliselle säälle on eri tekniikkansa.

• Tyynellä säällä kiekon olisi hyvä olla sellainen joka tekee pienemmän ässän (esim. polaris-mallinen).
  
• Kovemmalla tuulella kiekon vasemmalle vääntäytymistä voidaan käyttää hyväksi heittämällä se aluksi kallellaan (jopa 70 astetta) oikealle, jolloin vasemmalta tuleva takatuuli tulee kiekon pohjapuolelle (joka on kovera ja kerää ilmaa kuin purje). Tuuli lähtee viemään kiekkoa, joka kääntyy sitten suoraksi ja lopuksi ässää vasemmalle.
  Kovalle tuulelle (esim. eagle, cyclone2, x-clone) kiekon valinta riippuu paljolti heittäjän vedon kovuudesta. Mitä kovempi, sen ylivakaampaa kiekkoa voidaan käyttää.

Veto

Heiton pituus on melkein suoraan verrannollinen vedon pituuteen! Jos veto lähtee heittokäden ollessa suorana takana, heittäjä on kallellaan taaksepäin ja ojentuu heittosuuntaan, heittäjän tukijalka (oikea jalka oikeakätisellä) on irti maasta ja paino lähtee siirtymään vasemmalta jalalta oikealle. Kun kiekko vielä irtoaa kädestä riittävän myöhään, voi veto olla yli 3 metriä pitkä. Pitkän vetoliikkeen ideana on, että saadaan useampia lihasryhmiä käyttöön ja liike kiihtymään kovaksi. Lisäksi tarvitaan nopea liike. Kysymys on synkronoinnista, jotta lihakset toimisivat oikea-aikaisesti ja liike kiihtyisi. Olennaista on hartioiden liikelaajuus ja nopeus. Harjoitusta tarvitaan!

Tällä tekniikalla saadaan kiekolle kova lähtönopeus: jopa 140 km/h, mikä näkyy sitten heiton pituudessa. Jos heität pituutta esim. 80 m ja parhaat heittävät 150 m samoissa olosuhteissa, on todennäköisin eron syy heittoliikkeen pituudessa. Heittoliike aloitetaan usein käsi koukussa, mikä lyhentää vetoa. Jos kiekko lisäksi irtoaa kädestä liian aikaisin...

Vahva heittäjä pystyy kiihdyttämään kiekon lyhyellä matkalla kovempaan nopeuteen, mutta voimakaan ei korvaa menetettyä kiihdytysmatkaa! Vedon pituuteen vaikuttaa myös heittäjän notkeus ja selän liikkuvuus. Näitä ominaisuuksia voi kehittää ja ylläpitää VENYTTELEMÄLLÄ!!! Venyttele runsaasti ennen kovia heittoja ja golfkisojen jälkeen!

Jalat

Oli sitten kyse tenniksestä, nyrkkeilystä, painista, heitoista - lähtee voima jaloista! Tunnettu on esim. nakkikioskipaini-ilmiö, jossa kaveri on treenannut valtavat rinta-, olkapää-, hauis- ja ojentajalihakset ja lähtee näillä eväillä haastamaan treenaamatonta kaveria... No sillä treenaamattomalla oli luonnostaan vahvat jalat ja niillä oli hyvä keikauttaa yläpainotteinen kaveri kanveesiin ja antaa sille proteiinikuuri sinappipapereista.

Siis jalkojen osuutta ei voi vähätellä, vaan pidemmissä heitoissa ne ovat elintärkeät. Jenkit käyttävät näköjään tekniikkaohjeissa mainintaa X, jossa jalat muodostavat x:n jostain päin katsottuna. Puhutaan kuitenkin yleensä ristiaskeleista! Keihäänheitossa on omat ristiaskeleensa ja frisbeessä omansa, näillä ei ole muuta eroa kuin se, että ne ovat toistensa peilikuvat!! Ristiaskelien tarkoitus on saada kiihdytettyä vartalon vauhtia ennen tukijalan maahan iskeytymistä ja saada vartalo sellaiseen asentoon josta pystytään hyödyntämään useampia vartalon lihasryhmiä. Jos ristiaskeleet ovat hallussa, näkyy se lisääntyneenä välineen lähtönopeutena josta taas seuraa pidempiä heittoja.

Oikeakätisenä lähde ottamaan vauhtia ja kierrä itseäsi vasemmalle, jolloin alat jo mennä kylki edelllä heittosuuntaan. Tästä ponnista oikealla jalalla eteenpäin ja heti sen jälkeen vie vasen jalka takakautta pitkälle eteen heittosuuntaan, jolloin oikea jalka seuraa nopeasti ja iskeytyy tukijalkana maahan... Ristiaskelissa vartalon tulisi jäädä taaemmaksi kuin jalkojen, josta vartalon liike vielä siirretään kiekkoon kun tukijalka on iskeytynyt maahan. Tässä vaiheessa lähtee se pitkä veto purkautumaan jossa mukana vartalon kiertoa kovasti. Vihje: älä ota liian kovaa vauhtia heittoosi (monet ottavat liian kovan vauhdin. Kurt Karlsson?MM 2 pituudessa -97), suorita vauhdinotto hieman polvet koukistettuina. Tukijalan pitäisi olla suorana sen iskeytyessä maahan (pönkkä keihästermein), ainakaan se ei saa antaa periksi.

Turnaround = 360

Jos haluat heittää vielä pidempiä heittoja kuin olet aiemmilla ohjeilla saanut, kokeile pyörähdystekniikkaa eli 360:stä. Tätä suorittaessasi viimeistään havaitset, ettei pitkän heiton salaisuus ole kova vauhdinotto vaan liikkeiden synkronointi ja sulavuus.

Pyörähdysheittoon ei voi ottaa kovaa vauhtia, koska silloin... sotkeutuu omiin jalkoihinsa. Askelia ei ole heiton aikana kuin 3! Rintamasuunta on vauhdinotossa heittosuuntaan päin (kun normaalissa heitossa mennään kylki tai jopa vähän selkä edellä heittosuuntaan). Oikeakätinen astuu oikealla jalallaan hieman oikealle jalkaterän osoittaessa hieman ulospäin, jonka jälkeen vasemmalla jalalla astutaan lähelle oikeaa jalkaa jalkaterän ollessa käännettynä sisäänpäin, josta oikeaa jalkaa viedään eteenpäin ja kun se jää tukijalaksi maahan lähtee veto liikkeelle.

Tekniikka vaatii harjoittelua, mutta joillekin se voi olla helppoakin (tanssiaskelia osaavan uskoisi oppivan 360:sen nopeasti). Vaikka et tähtäisikään pituusheiton MM-finaaliin voi 360:sen harjoittelusta olla hyötyä sujuvuuden löytämisestä normaaliin rystyheittoon!!

Upein pyörähdystekniikka lienee Japanin Shori Ouchilla (pituusheiton MM 3. -97), joka heittää jalkansa melkein puoli kierrosta ennen ylävartaloa maahan, josta latautunut ylävartalo kiertyy piiskana perässä (katsottu videolta jokunen kerta). Shori heitti toisella kierroksella 161.10 m 148 g cyclonella (hyvä osoitus siitä että kevyt kiekko lentää pitkälle jos tekniikka on kunnossa!).

Helix

Jos heittotekniikka on täydellisesti kunnossa, voit havaita "helix-ilmiön": kiekko on ollut irtoamishetkellä kallellaan vasemmalle (ns.hyzer), josta se lähteekin kääntymään oikealle johtuen kiekon kovasta nopeudesta ilmaan nähden. Kuitenkin jos kiekossa on stabiloivaa kierrettä tarpeeksi, se kääntyy vielä takaisin vasemmalle eli kiekko tekee yhden ylimääräisen käännöksen tavalliseen heittoon nähden. Sitä kutsutaan helixiksi.

Ilmiö on tavallinen kuluneella driverilla (golfin avausheittokiekko). Jos heitto on tarpeeksi kova, korkea ja pääsee lentämään loppuun asti, tulee se takaisin vasemmalle heiton lopussa. Ilmiö liittyy paljolti kiekon ominaisuuksiin, mutta vielä enemmän heittotekniikkaan, sillä huippuheittäjät pystyvät heittämään helixin sellaisillakin kiekoilla jotka noviiseilla kääntyvät heti vasemmalle tekemättä sitä ylimääräistä käännöstä oikealle (ns. unhyzer) palaten jälleen takaisin vasemmalle.

Kiekkovalmistaja Discraft käyttää kiekoissaan luokitusta +5 - -3, luokitellen kiekot yli-tai alivakaiksi. Käyttäen näitä voitaisiin sanoa, että kovat heittäjät "isot pojat" saavat helixin aikaan tyynellä säällä jopa +2-luokan kiekolla kun taas noviisi ei saa -3-luokan kiekollakaan sitä.

Loogisesti ajatellen helix-heitto lentää pitkälle, mutta kovalla tuulella "helix-miehetkin" heittävät unhyzerin (siis irtoamishetkellä kallellaan oikealle) jolloin tuuli pääsee kiekon pohjapuolelle (purje-efekti). Jos kovassa heitossa ei ole stabiloivaa kierrettä (ranneliikettä (sivuttaissuuntaan!) irtoamishetkellä) tarpeeksi kääntyy kova "hyzer"heittokin oikealle, mutta se ei tule enää takaisin vasemmalle vaan paiskautuu maahan vaikka energiaa kiekossa olisikin ollut! (Tällaisiin tapauksiin suosittelemme kovia heittoja kevyellä kiekolla, jolloin oppii lisäämään kierrettä heittoihin)

kirjoittaja: Antti Luuri

Unohda moiset väittämät!

"Voi helv... Vaikka käyn joka viikko pelaamassa kierroksen golfia, on kierrosten keskiarvo koko ajan viisi heittoa päälle ihanteen..."

Älä lannistu! Löydä harjoittelusta uusi motivaatio vaikkapa frisbeegolfin pelaamiseen. Kohtalaiseen tulokseen pääset pienellä harjoittelulla, mutta huipulle vain todella kovalla! OFS epäilee, että harjoitus/taso-käyrä olisi exponentiaalinen...

Huippupelaajien harjoitusmääriä

• Scott Stokely
  500-1000 heittoa päivässä! (OFS epäilee näistä suurimman osan olevan golfputteja, no kuitenkin HALOOOOO!!!!)
  
• Christian Sandström, Ruotsin yleismestari
  1 tunti pituusheittoa, 1 tunti frisbeegolfia, 1 tunti freestyleä päivässä!
  Onkin ensimmäisiä kiekkovalmistajien sponsoroimia pelaajia USA:n ulkopuolella.
• Suomalainen huippugolffari
  Frisbeegolfia/pituusheittoa 6 tuntia päivässä kesällä kovimpina kausina!

Frisbeegolf on sekoitus fyysistä ja psyykkistä suoritusta. Pitkät heitot kysyvät tekniikan lisäksi myös hyvää fysiikkaa. Koska väline on kevyt, valtaisista lihaksista ei ole juuri hyötyä vaan enemmänkin kannattaa keskittyä hyvän nivelien ja nikamien liikkuvuuden saamiseksi. Tietenkin hieman lihaksiakin tarvitaan päätellen siitä, että miehet heittävät huomattavasti pidemmälle kuin naiset. Hyvä peruskunto on myös hyväksi jotta jaksaa keskittyä tarkkoihin heittosuorituksiin pitkän kisan aikana eikä väsähdä kesken kaiken.

Psyykkiselle osa-alueelle eli lähinnä putteihin voisi keskittymisharjoituksista olla hyötyä, esim.jooga. Harjoittele jotain tiettyä heittoa nipulla samanlaisia kiekkoja, esim. oikealle kaartavia lähestymisheittoja 50 metristä korille jne. Puttausta ei voine koskaan harjoitella liikaa. Ehkä 30 minuuttia päivässä voisi olla riittävä jos tähtäät huipulle. On parempi harjoitella vähän kerrallaan useasti kuin kerralla päivätolkulla, näin opitut asiat menevät paremmin lihas/hermosto-muistiin. Puttaamista pitäisi harjoitella niin paljon, että siitä tulee automaatio eikä kisapaineessa tarvitse miettiä mitä on tekemässä.

kirjoittaja: Antti Luuri