Oulun Frisbeeseura ry

1Jan/180

Viikon jäsen – Tiina Karkulahti

Tiina Karkulahti

Taas on aika käynnistää jo perinteeksi muodostunut Viikon jäsen -artikkelisarjan, jossa me kymmenen viikon ajan tutustumme Oulun frisbeeseuran jäseniin.

Vuoden 2018 viikon jäsen -sarjan aloittaa Tiina Karkulahti. Tiina on parturi-kampaaja, ja hänelle frisbeegolf toimii kehonhuoltona. Työtä tehdessä saattaa kyllä saada hyviä heittovinkkejäkin, ainakin sellaisilta asiakkailta kuin Simon Lizottelta, joka istahti Tiinan tuoliin viime elokuussa.

Tiina kuuluu OFS:n jäsenistössä siihen vähemmistöön, joka ei kilpaile. Hänellä ei ole kilpailulisenssiä, eikä häntä näe viikkokisoissa. Tiina on erinomainen esimerkki siitä, että lajista voi nauttia myös kilpailematta - jotkut väittävät sen jopa olevan sillä tavalla nautinnollisempaa...

Aloitetaan helpolla kysymyksellä, milloin aloitit frisbeegolfin ja miten löysit lajin pariin?

Inhoan tällaisia "millon?" kysymyksiä, ku en ikinä muista tämmösiä! Mutta jospa en ihan hirveästi valehtele, jos sanon että olen heitellyt neljä ja puoli vuotta? Talviheittelyn tosin aloitin vasta viime talvena. Ekaa kertaa kokeilin kun mieheni (Markus "Make" Karkulahden) sisko miehensä kanssa pyysi mukaan. Aluksi mietin, että en minä halua, kun en osaa heittää mitään (ranta)frisbeetä, sehän lentää aina lepattamalla! Lajista en ollu muistaakseni kuullu aiemmin. Noh, lähin kuitenki ja tässä sitä ollaan.

Tiina Toppilan talviradalla.

Tiina Toppilan talviradalla.

Olisikohan sitten seuraava kysymys helpompi? Miksi juuri frisbeegolf, mikä lajissa viehättää?

Kaikki (haha, paitsi kisat!)!! Yleensä innostun asioista nopeasti ja kyllästyn vielä nopeemmin, mutta frisbeegolf on nyt tullu jäädäkseen. Mulle laji on paljolti stressin huoltoa. Töissä parturi-kampaajana, kun kroppa on jatkuvassa staattisessa jännityksessä, niin tämä pitää paikat edes vähän vähemmän jumissa. Eniten tässä kuitenki viehettää se ihanan kamala vaikeus. Se ettei sitä osaa, eikä näköjään ikinä opikkaan kunnolla ja aina pitää päästä kokeilemaan, joko se menis jo vähän ees paremmin. Hermohan siinä meinaa välillä mennä ja bägin oon meinannu myydä varmaan sata kertaa, mutta silti on kuitenki kiva mennä uudestaan ja uudestaan. (Ja kyllä sitä kehitystäkin on tapahtunu!)

Ihan hirveesti on tullu uusia kavereita tätä kautta, koskaan ei voi liikaa korostaa miten hyviä tyyppejä meidän seurassa on, ja mikäs sen mukavampaa kun pelailla hyvällä porukalla. Vaikka en kilpaile, haluan tukea tätä porukkaa, ja siksi liityin seuraan.

Kuinka usein käyt heittämässä tai harjoittelemassa?

Liian vähän, jos minulta kysytään. Intoa olisi enemmän kuin on aikaa ja mahdollisuuksia. Mielelläni kävisin vaikka joka päivä, mutta työt (ja ajokortin puute) haittaa harrastuksia. Talvisin pääsen ehkä 2-6 kertaa kuukaudessa heittämään ja kesällä taas jotain 5-8 kertaa viikossa. Viime kausi harmillisesti katkesi käden jännetulehdukseen, jonka sain töistä, ja se on muistutellu vähän väliä siitä asti.

Mitkä kiekot ovat bägisi tärkeimmät?

Opto Jade, Vip Air Pursi, Opto Saint Pro (harmi vaan valkoinen, ei talvikeleille) ja Fluid Judge ovat suosikkini. Ai miksi? No koska olen ne niin tottelevaisiksi kouluttanu ja ne liitää hyvin. Ehottomasti eniten käytössä. Riittikö perusteluiksi?

Tiina Toppilan vanhalla 11. väylällä.

Tiina Toppilan vanhalla 11. väylällä.

Mikä on kotiratasi? Entä suosikkiratasi, onko se sama vai joku muu rata?

Kotirata on tuo Köykkyri ja lemppari lähiradoista ehkä Toppila, vaikka se ei enää olekkaan niin monipuolinen, kuin ennen (rata on remontissa lähellä tapahtuvan rakennustyömaan vuoksi, toim.huom). Kivempi siellä on pelata, kuin Hiirosessa, missä on välillä vettä ja heinää kainaloihin asti. Heinolan Kippasuo on ykkönen, sinne ei vaan sattuneesta syystä usein pääse.

Sinähän et tunnetusti kisaile, kerro vähän siitä. Mistä saat kiksit jos et onnistuneesta kisakierroksesta?

Ikinä en ole kisoista tykänny. Penskana sain vahingossa turbokeihäästä hopeaa, vaikka en osannut heittää (kokeiltiin sitä vissiin jollain liikuntatunnilla ennen koulun kisoja, eikä sitä heittämistä mitenkään meille opetettu).

Mutta siis joo, tavallaan minulle jokainen kierros on kisa itteäni vastaan. Vaikka en kilpaile, niin ei se tarkoita sitä, etten halua kehittyä. Ja sehän siinä koukuttaa, halu parantaa, vaikka kroppa ja pää ei usein suostu yhteistyöhön keskenään. Kun putit menee kerranki luotisuoraan ja draivit sinne mihin oli tarkotus, siitä ne kiksit saa!

Seurakaverit yrittää toistuvasti ravistella sitä viimeistä löysää ruuvia multa irti, että menisin kisaamaan ja onhan niillä pointtinsa, mutta haluan pitää harrastuksen stressinhuoltona (sitä se oikeasti on, vaikkei aina siltä kuulosta) ja itseni tuntien se olisi kaikkea muuta, jos kilpailemaan alkaisin. Liian pelottavaa ja vetäisin itselleni hirveät paineet... Ei se muille häviäminen ole se este (joka kiessillähän minä yleensä olen se poolin huonoin), vaan se, että vaadin omalta suoritukseltani paniikkiin nähden ihan liikaa. Heh, tyhmältähän se näin ääneen sanottuna kuulostaa. Eikä minulla okein ole edes aikaa kilpailla, kun on vaan se yks vapaa viikonloppu kuukaudessa.

Aina on hyvä sää fribakierrokselle! Kroppa kiittää.

Aina on hyvä sää fribakierrokselle! Kroppa kiittää.

Mitä haluaisit sanoa kaikille, jotka eivät vielä ole löytäneet tämän mahtavan lajin pariin?

Kokeilkaa, yllätytte! Kroppa kiittää. (Ei ole toisin vielä ainakaan työkavereille toiminu tämä kehotus.)

Kertoisitko meille erityisen mieleenpainuneesta kierroksesta.

Virpan vitosella pikku hysseflippi roudiksella (eli Innovan Roadrunnerilla, toim.huom.) kevyeen vastaseen... KAZING!! Ketjuihin!! Ja ulos. Ei tullu holaria, eikä ole sen jälkeenkään näkyny. Haha, vieläki ärsyttää!

Mitä tekisit, jos aikaa ja rahaa olisi rajattomasti?

No ottasin Maken messiin ja lähtisin kokeilemaan Jenkkilän ratoja.  Ja Espanjan... ja Saksan... ja Viron... ja... ja...  Tosin, ei makiaa mahan täydeltä. Kolme kissaa oottaa kotona.

Kiitos Tiina, ensi viikolla onkin sitten luvassa yhden seuran viime vuotisen SM-mitalistin haastattelu.

Kommentit (0) Paluuviitteet (0)

Ei kommentteja vielä.


Leave a comment

Ei paluuviitteitä vielä.