Oulun Frisbeeseura ry

28Mar/161

Viikon jäsen – Riku Kaajakari

WP_20160328_13_11_53_ProTänään esittelyvuorossa on tältä erää viimeinen viikon jäsen.  Olemme saanneet lukea yhdeksän jäsenen mielenkiintoiset tarinat ja ajatukset frisbeegolfista eri näkökulmasta, ja viimeisenä - muttei vähäisempänä - vuorossa on itse Mr. OFS. Hän on yksi niistä miehistä, joita ilman Oulun frisbeeseuraa ei olisi olemassa ja jota ilman Oulu ei olisi Euroopan frisbeegolfpääkaupunki.

Kertoisitko meille aluksi, kuka sinä olet. 

- Minähän olen Riku Kaajakari, frisbeehörhö Roksanakin tunnetaan.

Mikä frisbeegolfissa viehättää juuri sinua? 

- Kaikki; sosiaalisuus, kaveruus, helppous ja vaikeus, ulkoilu, urheilu, höntsäily, kisailu, reissailu, luonto, talkoilu, ehkä vielä joskus treenaaminenkin... 

Voisitko kertoa, mistä OFS:n tarina alkoi? 

- Syntytarina alkaa oikeastaan Oulun Höyhtyältä 70-luvulla. Höyhtyän HuuHaa Klubbenin perustamisen ohessa sen toinen perustaja, nuoruuden ystäväni Antti "Anders Börje Lurtti" Luuri, liittyi Ruotsin frisbeeliittoon ja haki myös rajanaapuristamme myös ensimmäiset Wham-O -frisbeensä (suomalaisen Ufokin ohella). Antti aloitti harrastusta lähinnä freestylen ja kenttälajien parissa, mutta eteläsuomessa vietetyn opiskelu- ja työelämäjakson jälkeen paluumuuttajana 1997 syksyllä Antti esitteli "etelässä kovasti suosiota saaneen frisbeegolfin". Antti ja Kirsi Järvinen olivat myös Suomen Frisbeeliiton perustamiskokouksessa sen erottautuessa Liitokiekkoliitosta. Kävimme heittämässä Antin Hiiroseen valmiiksi suunnitteleman radan, jossa koreina toimivat merkityt puut. Sieltäköhän tämä hyvä puuosuma tarkkuuteni juontaa...

Riku ja joku jenkki.

Riku ja joku jenkki.

 

Antti järjesti myös kenttälajikisat, sittemmin Peltolan Nokian toimipisteiden paikalla sijainneelle aukealla ruohokentällä ja muistaakseni siellä hän kisan jälkeen ehdotti, että me voisimme perustaa Ouluun oman frisbeeseuran. Vastasin että mikäpäs siinä, mutta epäilin että kukahan siihen muka liittyisi. Kuitenkin seura perustettiin, aluksi nimellä Oulun Liitokiekkourheilijat eli OLU. OLUT muotoisenakin lyhennettä kaavailtiin, mutta ajattelimme ettei se ehkä seuraan tulevien juniorien vanhempien mielestä olisi kovin luottamusta herättävä nimi. Sittemmin seurasta päätettiin tehdä rekisteröity yhdistys ja nimi muuttui siinä yhteydessä Oulun frisbeeseuraksi.

Olet ollut seuran toiminnassa mukana alusta asti, ja olet istunut seuran hallituksessa. Sen lisäksi sinä et ole tainnut koskaan kieltäytyä talkoista, oletko uskaltanut laskea, paljonko olet käyttänyt talkootunteja seuran ja lajin eteen? 

- Olen nähnyt vuosien varrella että joku pohtii ja joku tekee... Ne on olleet hommia joita olen hoitanut mielelläni, niin ei niitä ole ollut tarvetta laskea. Ehkä talkoita on vaimon mielestä ollut liikaa? 😉 On hienoa ollut olla kulloisenkin porukan mukana tekemässä ratoja, kisoja yms. ja on ilo nähdä, että tämä aktivistien joukko on kasvanut ja uusiutuu, niin että on itse voinut vetäytyä jo hieman taustalle. Toki muuan Pikkarala Frisbeegolf on tainnut hurauttaa minut uudelleen puuhamieheksi.

Seura on kasvanut aika lailla noilta alkuajoilta lähes parinkymmenen vuoden takaa, mutta miten toimintaa voisi mielestäsi vielä kehittää parempaan suuntaan? 

- Näyttääkään se kehittyvän koko ajan, mutta joku vuosi sitten yritin herätellä seuroja juniorityöhön ja sitä puolta voisi vielä koittaa ainakin vieläkin kehittää. Toisaalta olen tyytyväinen lajin luonteeseen hyvin istuvasta vapaasta yksilöllisestä toiminnasta, joka on samalla luovan sosiaalista meininkiä. Tarkoitan että on hyvä olla tilaa extempore-kisoille, vapaalle harrastamiselle ja harjoittelulle jolloin opastaminen on satunnaista. Eli mielestäni ohjaavaa toimintaa ei välttämättä tarvitse olla paljoa enempää. Oululaisen perinteen jatkumon katkeaminen vuotuisten kenttälajikisojen järjestämisessä on kylläkin hiukka harmi...

Pitääpä pitää Mr. OFS tyytyväisenä, joten kait me uskalletaan tässä välissä luvata, että juniorityö potkaistaan tänä kesänä käyntiin suurempana kuin koskaan. Ja eiköhän ne kenttälajikisatkin onnistu.  

Riku sai OFS Awardseissa 2014 arvonimen Mr. OFS.

Riku sai OFS Awardseissa 2014 arvonimen Mr. OFS.

Ensi vuonna OFS täyttää 20 vuotta, miten sitä pitäisi mielestäsi juhlistaa? 

- Juhlavuosikisa. Juhlavuosikenttälajikisa. Juhlavuosigaala, jonne voisi yrittää saada mukaan myös jäsenistöä vuosien varrelta historian hämärästä. Vanhan retrologon vaate jäsenille tilattavaksi ja logo esiin seuran sivuille juhlavuodeksi.

Palataanpa sitten vähän helpompiin kysymyksiin: Mikä on suosikkiratasi? 

- Tähän en pysty suorastaan yhtä nimeämään, mutta mainitaan nyt muutama itselle ehkä enemmän merkitsevä; Hiironen on se ensirakkaus jota oli rakentamassa, Toppila oli se toinen, Virpiniemi jota koluttiin innoissaan useana vuonna jo ennen kuin sinne tuli nykyistä kiinteää rataa, muista kotimaisista vanhan Vaasan vallit Poppelikujaväylineen (erikoisrata kisoihin), Nurmijärven discgolfexperiencen golfkentän erikoisrata, edesmennyt Suomenlinnan irtokorirata, Tammisaari koskapa se kallio-puisto-metsä -yhdistelmä on jotenkin aina viehättänyt, Lauste Turussa vaativuudessaan ja olosuhteiltaan hieno puisto-metsä pelata, Nokian Beast, ulkomailla Tukholman Järva (kaikkien ratojen äiti), Skellefteå, Hollannin Dutch Openin Rijswijkin irtokorirata. Nämä nyt ainakin. Eikä varmasti edes viimeisenä, eikä vähäisempänä nyt uusi Pikkarala!

Mikä on suurin saavutuksesi frisbeegolfin saralla? 

- Kaipa se on kokonaisuus miten olen ollut mukana seuran ja lajin paikallisessa kehityksessä. Itselleni se suurin "saavutus" on sosiaalinen verkosto lajin harrastajiin. Kilpailullisesti se voisi olla ehkä frisbeegolfin SM-viitossija MPG-sarjassa Nokialla kolme vuotta sitten tai sitten Hollannissa Eurotourilla nelossija muistaakseni samana vuonna ...tai sitten se, että on jo tovin saanut pitää maailmanennätystä nimissään (toim. huom. Rikun ennätykset löydät täältä).

WP_20131124_14_08_10_Pro

Lopuksi haluaisimme kuulla, miten toivot lajin kehittyvän Oulussa seuraavien 20 vuoden aikana? 

- Nyt voisi jo vastata lyhyemmin; edelleen eteepäin mennään, halusin tai en sillä tätä junaa on vaikea pysäyttää. Jotain konkreettista jos nyt tähän hätään niin radat Toppilassa ja Hiirosessa voisi heti alkuun kunnostaa (toim. huom. tämä on työn alla, keskustelemme asiasta kaupungin kanssa), Pikkaralaa ja muitakin uusia ratoja tietenkin myös, etenkin pieniä höntsäratoja tarvittaisiin Ouluun, sellaisia jossa olisi turvallista aloittaa lajiin tutustuminen vaarantamatta muita liikkujia. Junioreille ohjattua toimintaa ja kisoissa omia sarjoja.

Kiitoksia näistä viisaista sanoista sekä pienestä historiakatsauksesta, Riku. Tekemäsi työ seuran ja lajin eteen on korvaamatonta, ja arvostamme sitä suuresti - vaikkemme ehkä sitä aina ääneen sanotakaan. Toivotamme sinulle mukavia hetkiä frisbeegolfin parissa vielä tulevina vuosina. 

Tähän päättyy tämä juttusarja, kenties ensi vuonna uudestaan. Kiitos kaikille jäsenille, jotka suostuivat haastateltaviksi ja kiitos myös kaikille lukijoille, jotka olette lukeneet nämä jutut. Toivottavasti seura ja sen toiminta, sekä tietysti muutamat harrastajat, ovat teille nyt tutumpia.

Radoilla nähdään!

Kommentit (1) Paluuviitteet (0)
  1. Pari ysiväyläistä “höntsärataa” tekisi oikein hyvää tässä kaupungissa.


Leave a comment

Ei paluuviitteitä vielä.