Oulun Frisbeeseura ry

8May/160

Tour de Oulu 2016

 

Tour de Oulu 2016 kisattiin lauantaina 7.5.2016. Tour de Oulu järjestettiin toista kertaa peräkkäin kutsuformaatilla, jossa ansioituneita oululaisia (lähinnä oululaisia) frisbeegolfaajia kutsuttiin mukaan kisaan – kiitoksena frisbeegolfin eteen tehdystä työstä. Kutsupelaajat valittiin OFS:n ja BSC:n hallituksien toimesta. Lisäksi Oulun seudun muut frisbeegolfseurat saivat kisaan kiintiöpaikkoja. Kutsutut pelaajat, jotka eivät ottaneet kisapaikkaa vastaan, pelipaikat jaettiin eteenpäin villikortein.

tdoaa

Kokoontuminen Ouluhallin parkkipaikalle, jossa ilmoittautuminen ja pelaajapaketin nouto. Kuva: Riku Kaajakari

Tour de Oulussa pelataan frisbeegolfia ympäri Oulua. Radat ovat irtokoriratoja ja radalta radalle liikutaan bussilla. Tämän vuoden Tour de Oulu järjestyksessään 9. Tour de Oulu. Tänä vuonna pelattiin neljä 16-väyläistä rataa. Ensimmäinen pelipaikka jo perinteinen Ainolan puisto, toisena Hollihaan puistoalue, kolmantena Huuhkajanpuisto ja viimeisenä Iinatin moottoriurheilualue.

Kuten Tour de Ouluun kuuluu, kokoontuminen klo 4.30-5.00 Ouluhallin parkkipaikalle, jossa ilmoittautuminen ja pelaajapakettien jako. Tänä vuonna pelaajapakettiin kuului syötävää, virvokkeita sekä Tour de Oulu 2016 markkeri. Lisäksi pelaajille oli koko päivän aikana tarjolla hedelmiä ja makeisia. Lähtö ensimmäiselle kisaradalle klo 5.

Ainolan puistossa sai pelata rauhassa, ankkalammen sorsatkaan eivät olleet vielä heränneet. Ensimmäinen kierros lupasi sään puolesta hyvää. Vaikka vaihaisena aamuna asteita oli muutama, oli taivas kirkas ja aurinko paistoi.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen tulokset olivat:

AVOIN:

1. Ylätalo Mikko 42
2. Holappa Teemu 43
    Ansala Hannu 43
    Ylipahkala Juha 43
5. Pulli Mikko 44
    Sanaksenaho Riku 44

NAISET:

1. Eskelinen Jenni 49
2. Määttä Hannele 52

Ensimmäisellä kierroksella heitettiin yksi holari. Heikki Rämä paukutti kiekon ykkösellä mukiin väylällä 11. Ensimmäisen kierroksen jälkeen johtajien keltaiset liivit saivat yllensä Mikko Ylätalo ja Jenni Eskelinen.

palis

Hollihaan pelaajapalaveri. Kuva: Jouni Knuutinen

Seuraavana oli vuorossa Hollihaan rata. Viime vuosina ei Hollihaassa olekaan Tour de Oulua pelattu. Sää alkoi olla hyvin kesäinen, joten aamun muutaman asteen lämpötila oli vaihtunut jo yli +10 asteen. Hollihaan kierroksen jälkeen kilpailun tilanne oli:

AVOIN:
1. Ylätalo Mikko 81
Holappa Teemu 81
3. Paloniemi Antti 85
Kössi Markus 85
5. Aho Niko 87
Ansala Hannu 87

NAISET:
1. Eskelinen Jenni 95
2. Määttä Hannele 98

Avoimessa Teemu Holappa oli ottanut kisan piikkipaikkaa pitävän Mikko Ylätalon kiinni. Tämä parivaljakko oli jättänyt taakseen 4 heiton päähän Antti Paloniemen ja Markus Kössin. On ilo seurata, kun kärkipäässä nimet muuttuvat ja tilanne elää. Naisissa Jenni Eskelinen piti johtoasemansa.

TDO51

Kilpailua kahden kierroksen jälkeen johtaneet Mikko Ylätalo (keltainen liivi) ja Teemu Holappa (vihreä lippis). Tiiä nyt sitten mitä Mikko selventää Teemulle - vai toisinpäin :) Kuva: Reima Riihimäki

Hollihaan radan jälkeen käytiin lounaalla Maikkulan Nesteellä. Buffetissa oli tarjolla kukkoa viinissä ja possukastiketta, riisiä, perunamuusia, salaattia, leipää sekä ruokajuomat. Tämän jälkeen jatkettiin Huuhkajanpuistoon, jossa myöskään Tour de Oulua ei ole vuosiin järjestetty. Onkohan ikinä? Viisaammat tietää :) Huuhkajanpuistossa pelattiinkin jo shortseilla ja sää kyllä helli :)

TDO40

Huuhkajanpuiston radalla väylän 1 vieressä oli helikopterin laskeutumispaikka. Kuva: Reima Riihimäki

Huuhkajanpuiston jälkeen kisatilanne oli:

AVOIN:

  1. Ylätalo Mikko 120
  2. Holappa Teemu 123
  3. Aho Niko 126
  4. Paloniemi Antti 130
  5. Kössi Markus 131

NAISET:

  1. Eskelinen Jenni 143
  2. Määttä Hannele 145

Huuhkajanpuistossa nähtiin myös yksi holari. OFS:n oma, vuoden höpöttäjä –palkinnonkin gaalassa saanut, Jouni ”Upsimäki” Huhtamäki heitti väylällä 10 kiekon ensimmäisellä heitolla koriin. Ja milläs muullakaan heitolla kuin upsilla 😀 Viimeiselle radalle lähtiessä keltaisen johtajan liivin yllään pitää Mikko Ylätalo, joka pelasi Huuhkajanpuistossa itselleen jo hieman kaulaa kilpailijoihin ja starttasi 3 heiton erolla finaalikierrokselle. Naisissa keltainen liivi jatkaa Jennin yllä, vaikka Hannele ottikin yhden heiton kiinni.

TDO37

Holarin heittäjän on helppo hymyillä. Kuva: Reima Riihimäki

Viimeisenä ratana, jo kolmatta vuotta peräkkäin, oli Iinatti. Kello oli jo 17 ja luvassa oli päivän pisin ja haastavin rata. Päivä oli ollut jo pitkä ja viimeisiä pinnistyksiä vielä tarvittiin. Sää oli edelleen t-paitakeli. Kisan aikana pelaajat pohtivatkin, että pitää mennä Tour de Oulujen historiassa kauas taakse, jolloin olisi ollut näin hyvä ja kesäinen sää koko kisan ajan. Kilpailu saatiin pelattua kunnialla loppuun.

TDO94

Iinatin radalla sai siivuttaa ja korkeuserojakin oli. Kuva: Reima Riihimäki

Avoimessa OFS:n Mikko Ylätalo piti piikkipaikkansa loppuun asti ja voitti lopulta 4 heiton erolla. Hieman sijoitusmuutoksia avoimessa, sillä finaalikierrokselle lähtiessä toista sijaa pitänyt Teemu Holappa oli lopulta kolmas. Toiseksi nousi Niko Aho. Myös naisissa OFS:n Jenni Eskelinen piti kärkipaikkanssa ja voitti lopulta Hannelen kahden heiton erolla.

AVOIN:

  1. Ylätalo Mikko 164
  2. Aho Niko 168
  3. Holappa Teemu 171
  4. Huhtamäki Jouni 178
  5. Alatalo Jaakko 179
    Johansson Henry 179

NAISET:

  1. Eskelinen Jenni 194
  2. Määttä Hannele 196
  3. Jaako Tuija 225
  4. Törmänen Eveliina 232

Viralliset tulokset kokonaisuudessaan on nähtävissä Oulun frisbeeseuran keskustelufoorumilta:

IMG_20160507_205004(1)

Vasemmalta: Niko Aho (avoimen 2.), Jenni Eskelinen (naiset 1.), Mikko Ylätalo (avoimen voittaja) ja Teemu Holappa (avoimen 3.) Kuva: Riku Sanaksenaho

Kiertopalkintopokaalit matkasivat siis hoitoon Mikolle ja Jennille. Onnea!

Kilpailussa palkittiin miehistä kolme parasta ja naisista voittaja. Ainolassa, Hollihaassa ja Huuhkajanpuistossa oli myös oheiskilpailuna CTP-kisa, joissa voittajat olivat:

Ainola: Niko Aho 63cm
Hollihaka: Juha Ylipahkala 182,7 cm
Huuhkajanpuisto: Jouni Huhtamäki 1cm

Arvontalahjakortin S-ryhmälle voitti Marko Klasila!

Onnea voittajille ja kiitos osallistujille sekä muille tapahtumassa mukana olleille!

Tour de Oulu 2016 –työryhmä kiittää osallistujia, sponsoria (Sport It!) sekä yhteistyökumppaneita (Powergrip, S-ryhmä, Oulun Baari, Hannu Ansala ja Jere Leinonen).

Tour de Oulu työryhmä: Jenni (OFS), Tero (OFS), Joni (OFS), Joonas (BSC), Juha (BSC) ja Riku (BSC)

Kategoriat: Etusivu Ei kommentteja
28Apr/160

Jorin ja Sampon seikkailut Jenkeissä

OFS:n herrat Jori Löytynoja ja Sampo Leppävuori ovat matkanneet suuren rapakon taakse aina Kansasiin asti. Miehet aikovat osallistua tänään torstaina 28.4. alkavaan Glass Blown Openiin. Kyseltiin hieman herrojen kuulumisia näin kisojen kynnyksellä:

Sampo, kerroppa vähän, miltä siellä näyttää.

Sampo ja palmut.

Sampo ja palmut.

Maanantaina tultiin tänne Emporiaan. Miamin alueella heitettiin useempia hienoja ratoja, pääasiassa puistoratoja, palmukujia ja sellaista!  Vettäkin oli siellä täällä sopivasti korin vieressä.

Täällä mentiin Ernon (Väyrysen) ja Palan (Pasi Laukkasen) kanssa neljästään pelaamaan ensin Jones East. Vaativa, mutta hieno rata. Paljon oobeeta ja pitkiäkin väyliä. Tuuli oli ihan "perustoppilaa". Vettä myös välillä. Perään kierrettiin vielä Jones West etuysi (meidän kilparata) on vähän lyhempää ja iisimpää.

Oulun miehet auringossa.

Oulun miehet auringossa.

Tiistai aamuna mentiin sitten 7.30 EEC Emporia Country Clubille. Siellä maksoi 8,5 dollaria harjoituskierros. Siinä on sitte normi golfkentälle rakennettu rata, pitkää väylää ja oobeeta joka puolella ihan riittävästi. Ja muutama tosipaha vajaa 100 metrinen vedenylitys. Tuulikin aika reippaasti! Mutta hieno miljöö.

Emporia Country Club.

Emporia Country Club.

Minä ja Jori lähdettiin heti perään pelaan C-tier yhden kierroksen kisa Jones West. Helpompi, mutta oobeeta silti melkein joka väylällä. Jori pelas par tuloksen ja oli MPM-luokassa kolmas. Meikä kynsi ja tulos oli +5, ei hyvä.
Sitten olikin mielenkiintoinen ilta ja yö edessä kun oli tornaadovaroitus päällä ja oli semmoinen myrsky että morjes! Salamoi yhtäjaksoisesti about 9 tuntia ja vettä satoi vajaa 6 tuumaa, eli aikas paljon. Tornaadolta sentään säilyttiin.

Ihan kiva sääennuste...

Ihan kiva sääennuste...

Keskiviikkona aamulla sitte lähdettiin Pala, Jori ja minä Eagle DGP Olpe Lake-radalle treenaamaan. Se oli noin 10 mailin päässä, ja menomatkalla jo näki että märkää tulee olemaan. No elähän mittään, se oli paikallinen Hiironen, vettä ja mutaa aivan perkeleesti. Tuuli erittäin paljon, piiitkiä vesien ylityksiä ja oobeeta ja kaikkea siltä väliltä. Paska rata ja siis yks meidän kolmesta GBO kisaradasta! Ei hyvä.

Pitkiä vedenylityksiä luvassa.

Pitkiä vedenylityksiä luvassa.

Torstaina alkaa sitte kisat, pikkusen sekavin mielin, pahoja ratoja ja pahimmillaan isoa lukemaa. Jorilla Tee time EEC 13.30, poolissa JohnE McCray! Minulla sitten pari tuntia myöhemmin! Tällaisia tunnelmia tässä vaiheessa.

Kiitos, Sampo! Tsemppiä sinulle ja Jorille, sekä tietysti myös Ernolle ja naapuriseuran Palalle!

 

16Apr/160

OFS:n viikkokisat

Vaikka frisbeegolfia voi harrastaa huvikseenkin pelailemalla, on kilpaileminen mukavaa puuhaa ja tuo uuden ulottavuuden harrastukseen itsensä haastamisen ja uusien pelikavereiden myötä. Kisoissa tärkeintä on hauska yhdessäolo eikä tuloksia kannata tuijottaa turhan vakavasti. Muiden kanssa pelaamalla oppii lisäksi nopeammin! Vinkkejä saa ja kannattaa kysyä heittokavereilta.

Jos kisailu kiinnostaa, kannattaa tulla mukaan viikkokisoihin. Siellä meno on rentoa eikä sääntörikkeistä anneta varoituksia, vaan valistusta ja neuvoja - kannattaakin aina kysyä kaverilta, jos on epävarma jostain säännöstä. Saa kysellä myös heittovinkkejä!

Oulun frisbeeseura kannustaa kaikkia kokeilemaan kisailua ensin viikkokisoissa. Viikkokisat ovat kaikille avoimet, eikä osallistumiseen vaadita seurajäsenyyttä tai lisenssiä. Ja turha ajatella, että "en ole riittävän hyvä pelaaja vielä viikkokisoihin", sillä olemme kaikki olleet joskus aloittajia!

Oulun frisbeeseuran viikkokisat pelataan sunnuntaisin klo 12.00 ympäri vuoden. Silloin tällöin joku sunnuntai jää välistä muiden (kisa)kiireiden vuoksi, tai sitten  päivä vaihtuu lauantaiksi. Viikkokisat järjestetään Oulun eri radoilla Pikkaralasta Honkimaalle. Viikkokisoissa järjestetään kaksi luokka, joten löydät varmasti omasi. Voit haastaa muita euron panoksella, tai pelata täysin ilmaiseksi maineesta ja kunniasta.

Kaudelle 2016 on otettu käyttöön Skoorin (hae kisoja hakusanalla "OFS"), joten tällä hetkellä kisatietoa ei kannata etsiä Kisakoneesta. Viikon kisapaikka ilmoitetaan lisäksi aina facebookin kaikille avoimessa ryhmässä Oulun frisbeekanavalla, johon kannattaa liittyä.

Seuraa tiedotusta ja tule mukaan kisailemaan!

Ps. Tiistaisin pelattavat kaikille avoimet tasoitetut Viikkokisat.com jatkuu taas toukokuussa!

WP_20150428_18_53_31_Pro

28Mar/161

Viikon jäsen – Riku Kaajakari

WP_20160328_13_11_53_ProTänään esittelyvuorossa on tältä erää viimeinen viikon jäsen.  Olemme saanneet lukea yhdeksän jäsenen mielenkiintoiset tarinat ja ajatukset frisbeegolfista eri näkökulmasta, ja viimeisenä - muttei vähäisempänä - vuorossa on itse Mr. OFS. Hän on yksi niistä miehistä, joita ilman Oulun frisbeeseuraa ei olisi olemassa ja jota ilman Oulu ei olisi Euroopan frisbeegolfpääkaupunki.

Kertoisitko meille aluksi, kuka sinä olet. 

- Minähän olen Riku Kaajakari, frisbeehörhö Roksanakin tunnetaan.

Mikä frisbeegolfissa viehättää juuri sinua? 

- Kaikki; sosiaalisuus, kaveruus, helppous ja vaikeus, ulkoilu, urheilu, höntsäily, kisailu, reissailu, luonto, talkoilu, ehkä vielä joskus treenaaminenkin... 

Voisitko kertoa, mistä OFS:n tarina alkoi? 

- Syntytarina alkaa oikeastaan Oulun Höyhtyältä 70-luvulla. Höyhtyän HuuHaa Klubbenin perustamisen ohessa sen toinen perustaja, nuoruuden ystäväni Antti "Anders Börje Lurtti" Luuri, liittyi Ruotsin frisbeeliittoon ja haki myös rajanaapuristamme myös ensimmäiset Wham-O -frisbeensä (suomalaisen Ufokin ohella). Antti aloitti harrastusta lähinnä freestylen ja kenttälajien parissa, mutta eteläsuomessa vietetyn opiskelu- ja työelämäjakson jälkeen paluumuuttajana 1997 syksyllä Antti esitteli "etelässä kovasti suosiota saaneen frisbeegolfin". Antti ja Kirsi Järvinen olivat myös Suomen Frisbeeliiton perustamiskokouksessa sen erottautuessa Liitokiekkoliitosta. Kävimme heittämässä Antin Hiiroseen valmiiksi suunnitteleman radan, jossa koreina toimivat merkityt puut. Sieltäköhän tämä hyvä puuosuma tarkkuuteni juontaa...

Riku ja joku jenkki.

Riku ja joku jenkki.

 

Antti järjesti myös kenttälajikisat, sittemmin Peltolan Nokian toimipisteiden paikalla sijainneelle aukealla ruohokentällä ja muistaakseni siellä hän kisan jälkeen ehdotti, että me voisimme perustaa Ouluun oman frisbeeseuran. Vastasin että mikäpäs siinä, mutta epäilin että kukahan siihen muka liittyisi. Kuitenkin seura perustettiin, aluksi nimellä Oulun Liitokiekkourheilijat eli OLU. OLUT muotoisenakin lyhennettä kaavailtiin, mutta ajattelimme ettei se ehkä seuraan tulevien juniorien vanhempien mielestä olisi kovin luottamusta herättävä nimi. Sittemmin seurasta päätettiin tehdä rekisteröity yhdistys ja nimi muuttui siinä yhteydessä Oulun frisbeeseuraksi.

Olet ollut seuran toiminnassa mukana alusta asti, ja olet istunut seuran hallituksessa. Sen lisäksi sinä et ole tainnut koskaan kieltäytyä talkoista, oletko uskaltanut laskea, paljonko olet käyttänyt talkootunteja seuran ja lajin eteen? 

- Olen nähnyt vuosien varrella että joku pohtii ja joku tekee... Ne on olleet hommia joita olen hoitanut mielelläni, niin ei niitä ole ollut tarvetta laskea. Ehkä talkoita on vaimon mielestä ollut liikaa? 😉 On hienoa ollut olla kulloisenkin porukan mukana tekemässä ratoja, kisoja yms. ja on ilo nähdä, että tämä aktivistien joukko on kasvanut ja uusiutuu, niin että on itse voinut vetäytyä jo hieman taustalle. Toki muuan Pikkarala Frisbeegolf on tainnut hurauttaa minut uudelleen puuhamieheksi.

Seura on kasvanut aika lailla noilta alkuajoilta lähes parinkymmenen vuoden takaa, mutta miten toimintaa voisi mielestäsi vielä kehittää parempaan suuntaan? 

- Näyttääkään se kehittyvän koko ajan, mutta joku vuosi sitten yritin herätellä seuroja juniorityöhön ja sitä puolta voisi vielä koittaa ainakin vieläkin kehittää. Toisaalta olen tyytyväinen lajin luonteeseen hyvin istuvasta vapaasta yksilöllisestä toiminnasta, joka on samalla luovan sosiaalista meininkiä. Tarkoitan että on hyvä olla tilaa extempore-kisoille, vapaalle harrastamiselle ja harjoittelulle jolloin opastaminen on satunnaista. Eli mielestäni ohjaavaa toimintaa ei välttämättä tarvitse olla paljoa enempää. Oululaisen perinteen jatkumon katkeaminen vuotuisten kenttälajikisojen järjestämisessä on kylläkin hiukka harmi...

Pitääpä pitää Mr. OFS tyytyväisenä, joten kait me uskalletaan tässä välissä luvata, että juniorityö potkaistaan tänä kesänä käyntiin suurempana kuin koskaan. Ja eiköhän ne kenttälajikisatkin onnistu.  

Riku sai OFS Awardseissa 2014 arvonimen Mr. OFS.

Riku sai OFS Awardseissa 2014 arvonimen Mr. OFS.

Ensi vuonna OFS täyttää 20 vuotta, miten sitä pitäisi mielestäsi juhlistaa? 

- Juhlavuosikisa. Juhlavuosikenttälajikisa. Juhlavuosigaala, jonne voisi yrittää saada mukaan myös jäsenistöä vuosien varrelta historian hämärästä. Vanhan retrologon vaate jäsenille tilattavaksi ja logo esiin seuran sivuille juhlavuodeksi.

Palataanpa sitten vähän helpompiin kysymyksiin: Mikä on suosikkiratasi? 

- Tähän en pysty suorastaan yhtä nimeämään, mutta mainitaan nyt muutama itselle ehkä enemmän merkitsevä; Hiironen on se ensirakkaus jota oli rakentamassa, Toppila oli se toinen, Virpiniemi jota koluttiin innoissaan useana vuonna jo ennen kuin sinne tuli nykyistä kiinteää rataa, muista kotimaisista vanhan Vaasan vallit Poppelikujaväylineen (erikoisrata kisoihin), Nurmijärven discgolfexperiencen golfkentän erikoisrata, edesmennyt Suomenlinnan irtokorirata, Tammisaari koskapa se kallio-puisto-metsä -yhdistelmä on jotenkin aina viehättänyt, Lauste Turussa vaativuudessaan ja olosuhteiltaan hieno puisto-metsä pelata, Nokian Beast, ulkomailla Tukholman Järva (kaikkien ratojen äiti), Skellefteå, Hollannin Dutch Openin Rijswijkin irtokorirata. Nämä nyt ainakin. Eikä varmasti edes viimeisenä, eikä vähäisempänä nyt uusi Pikkarala!

Mikä on suurin saavutuksesi frisbeegolfin saralla? 

- Kaipa se on kokonaisuus miten olen ollut mukana seuran ja lajin paikallisessa kehityksessä. Itselleni se suurin "saavutus" on sosiaalinen verkosto lajin harrastajiin. Kilpailullisesti se voisi olla ehkä frisbeegolfin SM-viitossija MPG-sarjassa Nokialla kolme vuotta sitten tai sitten Hollannissa Eurotourilla nelossija muistaakseni samana vuonna ...tai sitten se, että on jo tovin saanut pitää maailmanennätystä nimissään (toim. huom. Rikun ennätykset löydät täältä).

WP_20131124_14_08_10_Pro

Lopuksi haluaisimme kuulla, miten toivot lajin kehittyvän Oulussa seuraavien 20 vuoden aikana? 

- Nyt voisi jo vastata lyhyemmin; edelleen eteepäin mennään, halusin tai en sillä tätä junaa on vaikea pysäyttää. Jotain konkreettista jos nyt tähän hätään niin radat Toppilassa ja Hiirosessa voisi heti alkuun kunnostaa (toim. huom. tämä on työn alla, keskustelemme asiasta kaupungin kanssa), Pikkaralaa ja muitakin uusia ratoja tietenkin myös, etenkin pieniä höntsäratoja tarvittaisiin Ouluun, sellaisia jossa olisi turvallista aloittaa lajiin tutustuminen vaarantamatta muita liikkujia. Junioreille ohjattua toimintaa ja kisoissa omia sarjoja.

Kiitoksia näistä viisaista sanoista sekä pienestä historiakatsauksesta, Riku. Tekemäsi työ seuran ja lajin eteen on korvaamatonta, ja arvostamme sitä suuresti - vaikkemme ehkä sitä aina ääneen sanotakaan. Toivotamme sinulle mukavia hetkiä frisbeegolfin parissa vielä tulevina vuosina. 

Tähän päättyy tämä juttusarja, kenties ensi vuonna uudestaan. Kiitos kaikille jäsenille, jotka suostuivat haastateltaviksi ja kiitos myös kaikille lukijoille, jotka olette lukeneet nämä jutut. Toivottavasti seura ja sen toiminta, sekä tietysti muutamat harrastajat, ovat teille nyt tutumpia.

Radoilla nähdään!

24Mar/160

EM-kisojen pelaajavalinnat tehty

Suomen frisbeegolfliitto ilmoitti tänään EM-kisojen pelaajavalinnoista. Oulun frisbeeseuran pelaajista maajoukkueeseen pääsivät hallitseva Euroopan mestari Jenni Eskelinen sekä Genevestä pronssimitalin avoimessa luokassa tuonut Juho Parviainen.

Vielä on kaksi paikkaa joukkueesta täyttämättä, ja nämä paikat täytetään Dutch Openin ja Copenhagen Openin kisamenestyksen perusteella. Pidämme peukkuja Jari Niskasen puolesta ja toivotamme hänelle menestyksekästä Hollannin-matkaa.

EDGC2016-logo_300

21Mar/160

Viikon jäsen – Antti Rautio

1912348_10203803553143592_5746431434435360556_oTämän viikon jäsen on Antti Rautio, joka on edustanut seuraa kisaradoilla jo vuodesta 2009. Tällä hetkellä Antti asustaa etelässä, Porissa, mutta edustaa edelleen kotiseuraansa OFSia. Halusimme kuulla häneltä lisää siitä, miten kilpaileminen on muuttunut vuosien saatossa.

Kerro hieman lajihistoristastasi. Kuinka kauan olet harrastanut ja miten löysit frisbeegolfin pariin?

- Frisbeetä on tullut heiteltyä lapsesta saakka velipoikien kanssa kopitellen. Lajin pariin vei alunperin opiskeluaikainen EPO eli Oulun Etelä- ja Keskipohjalainen Osakunta ry, jonka kautta on käyty kokeilemassa monenmoista muutakin lajia. Ensikosketus ajoittuu syyskuulle 2007 ja osakunnan järjestämään lajiin tutustumiseen. Tuolloin Antti Luurin ohjauksessa Hiirosessa tuli heitettyä ensimmäiset varsinaiset frisbeegolfheitot. Talven yli laji muhi takaraivossa ja 2008 tulikin sitten hankittua ensimmäinen kolmen kiekon kombo (ch valkyrie, dx shark, dx aviar), joista valkyrie kulkee edeleen kisalaukussa mukana. Myös toinen veli ja yksi kaveri innostui kovasti ja 2008 heitettiinkin sitten käytännössä aina ja kokoajan. Nyt siis tulossa yhdeksäs varsinainen kokonainen vuosi lajin parissa.

Miksi frisbeegolf, mikä lajissa viehättää?

- Kyllähän se kiekon lento oli alunperin se suurin koukuttava tekijä ja on toki edelleen. Se tunne kun kiekon irrotessa kädestä tiedät, että "No niin" ja kiekko tekee haluamasi kaarrokset liidelleen suunniteltuun paikkaan koukuttaa edelleen kerta kerralta lisää. Nykyisin mukana on paljon myös sosiaalinen puoli, kavereiden kanssa heittäminen, kisareissut, fribareissut kavereiden kanssa. Toki liikuntapuolikin, kun huomaamatta niitä kilometrejä tulee kesän aikana melko mukavasti. Harrastuksen alkuvaiheessa ja edelleenkin myös kenttälajitouhut osui ja koukutti heittämiseen aina vain lisää.
Kisaaminen on toinen asia, mikä alusta asti tuntui luontevalta. Aina on tullut kisattua monenlaisessa, vaikka en mikään kilpaurheilija ole koskaan ollutkaan. Kisoissa pääsee kokemaan peliä kuitenkin täysin eri tavalla, tasaisuus korostuu ja näkee myös paljon lajin parista tuttuja ja tutustuu uusiin ihmisiin.

Antti Laajavuoren huipulla.

Antti Laajavuoren huipulla.

Mitkä ovat vahvuutesi ja heikkoutesi?

- Vahvuuspuolelle menee nykyisin parhaiten jonkinlainen monimuotoisuus eli pystyn kohtuudella heittämään sekä rystyä ja kämmentä ja heittovalikoimasta löytyy myös esim. upsi, vaikka rajoittuukin vain peukku-upsiin. Heikkouspuolella edelleen epätasaisuus vaivaa liikaa ja se iänikuinen putti, jonka kanssa taistelen välillä paljon.

Mikä on suosikkikiekkosi, miksi?

- Tämä olikin vaikea, mutta sanotaan Buzzz, lähärikiekko, joka on lähes alusta saakka kuulunut valikoimaan eri muovilaaduissa ja painoissa. Nyt laukkuun on päätymässä tosin myös OS versio, mutta ennen viime kautta, ei muita midareita ole laukkuun pidemmäksi ajaksi päätynyt. Se on vain kiekko, mihin luottoa on aina löytynyt.

Mikä on suosikkiratasi Oulussa ja muualla?

- Uusien ratojen myötä osa Oulun radoista on kokonaan kokeilematta, mutta kokeilluista Virpiniemi noussee tällä hetkellä ykköseksi. Riittävästi haastetta ja mittaa, eikä ruuhkaakaan yleensä ole juuri ollut. Oulun ulkopuolelta Taivalvaara nousee mieleen, jonne olisi tarkoitus ensi kesänä taas reissua tehdä. Hieno rata, raskas, pääsee liidättämään välillä vähän turhankin kauas.

Minkä saavutuksesi frisbeegolfin saralla arvostat eniten?

- Seuran vuoden "amatööri" tunnustus vuodelta 2014 kuvaa oikeastaan tätä parhaiten. Oman kisauran paras ja myös tasaisin kausi. Yksittäistapahtumana British Openin AM1-sarjan voitto tuolta vuodelta on ehkä se "isoin" juttu, mitä omalla kisauralla on sattunut.

(Toim.huom. Niin, Anttia ei valittu vuoden miespelaajaksi eikä vuoden amatööriksi, vaan vuoden "amatööriksi" vuonna 2014. Tämä on pitkä tarina, mutta taisi mennä niin, että Antilla oli niin vahva ja tasainen kausi takana, että hänet sijoitettiin ehdokkaaksi vuoden miespelaajaksi,  se titteli meni Em-pronssimitalistille Parviaiselle, ja Antti sai tyytyä "amatöörin" nimikkeeseen).

Antti valittiin vuoden "amatööriksi" vuonna 2014.

Antti valittiin vuoden "amatööriksi" OFS Awardseissa 2014.

Kerro jostain ikimuistoisesta frisbeegolfreissusta, tai muusta mukavasta muistosta lajin parissa.

- Reissuja tulee tehtyä paljon niin seura- kuin kaveriporukalla, kaikki omalla tavallaan ikimuistoisia, mutta tässä yksi heittämiseen liittyvä:
Vuosi 2014, kaveriporukan 1-2 kertaa vuodessa pitämä fribaviikonloppu, Riihivuori, kierroksen ja oliko jopa päivän eka heitto, jotain satunnaisia tyyppejä katsomassa, lyhyehkö väylä, putteri käteen, nätti heitto, menee ja menee ja menee ja keskelle, fribaurani kolmas holari.

Olet kisaillut vuodesta 2009, miten näkisit että homma on muuttunut vuosien varrella? Millaista oli kisailla "ennen vanhaan", eli vuonna 2009 vs. vuonna 2016?

-Kellekkään ei varmaan tule yllätyksenä, että yksi isoimmista muutoksista on pelaajamäärän ja kisojen määrän räjähdysmäinen kasvu. Aloitin tosiaan 2009 kisauran, tuolloin ei paljon kiirettä tarvinnut ilmoittautumisten kanssa pitää, Oulussa suurin piirtein kaikki heittäjät tunsi toisensa ja vuoden aikana koko Suomessa ei kisoja ollut juuri sen enempää kuin tänä päivänä Oulun seudulla on vuodessa. Kisoihin pääsi helposti, kolme ensimmäistä kisaani oli vaatimattomasti vuonna 2009 silloisen SM-tourin Oulun ja Nokian osakilpailut ja 2010 ensimmäinen ulkomaan kisa Dutch Open. Amatöörisarjoja ei juuri järjestetty tai jos oli, niin lähinnä MA1 sarja löytyi. Suunnittelua ei vaatinut niin paljon mihin haluat mennä, vaan isoon osaan kisoista mahtui vaikka edeltävällä viikolla päätti vasta osallistumisesta. Toinen näkyvä ero nykypäivään oli se, ettei naispelaajia juuri näkynyt. PDGAn nettisivun mukaan 2009 oli Suomessa 12 ratingin omaavaa naista. Tämä on onneksi mennyt parempaan suuntaan ja naisia, sekä myös junnuja tulee koko ajan lisää.

Antti viime vuoden amatöörien SM-kisoissa Laajavuoressa

Antti viime vuoden amatöörien SM-kisoissa Laajavuoressa

- Kisaaminen itsessään on muuttunut jossain määrin sarjojen lisääntymisen vuoksi omasta mielestäni parempaan suuntaan. On helpompi osallistua kisoihin sarjoissa omalla tasollaan. On omat tourit PRO-pelaajille, AM1-porukalle, AM2-porukalle, Lady-tour, erilaiset masters-kisat ym.. Myös nykyinen amatöörien oma sm-kisa on mielestäni hyvä uudistus aiempaan.

- Haaste onkin jatkossa saada koko pelaava massa mahtumaan kisoihin. Kisakoneesta katsoen PDGA-alaisten kisojen määrä on 2013 vuodesta lähtien tuplaantunut vuosittain, viime vuoden 160 kisaan, meneekö tänä vuonna 200 rikki? 300?

Miten kilpailukäytäntöjä voisi kehittää vielä eteenpäin? Mitä kaipaat kisapäivän aikana tai kisapaikalla?

-Itse kisojen läpiviennissä ei mielestäni ole juuri ongelmia. Isoin rajoittava tekijä taitaa tällä hetkellä olla kuitenkin se, ettei kisoja tahdo olla riittävästi. Erityisesti jos puhutaan MA2-3 sarjoista. Itse näkisin mielelläni paljon erilliskisoja, joissa olisi paljon sarjoja, ehkä myös ohjattuna rating-rajoittein ilmoittautumisvaiheessa niin, että sarjoihin päätyisivät oikeasti kyseiseen sarjaan "kuuluvat". Veikkaan, että moni ilmoittautuu esim. MA1-sarjaan siksi, että sinne on helpompi päästä sisään. Tuon kisamäärän kasvattaminen onkin sitten oma haasteensa. Sama ongelma tulee todennäköisesti myös naispelaajien kohdalla kasvun jatkuessa, mistä kisaajille kisat? unohtamatta ikääntyvää pelaajakuntaa?
Yhtenä ongelmana näen itse tuon MA1-sarjan rajan saavuttaneen, mutta ei vielä kuitenkaan oikein vielä MPO-tasoisen pelaajan tilanteen (PDGAn suositeltu minimirating MPO-pelaajalle on 970). Varsinainen kisasarja tuosta noin 935-970 ratingväliltä puuttuu. Tähän onneksi on saatu hieman muutosta, kun amatööreille tuli omat mestaruuskisansa ja AM1-touri. Ongelma toki juontaa enempi juurensa PDGA:n pro/am-luokitukseen, pelaajiahan tuolle ratingvälille olisi Suomessa kyllä. "Pros playing Am" käytön mahdollisuutta olisi kiva nähdä käytännössä erilliskisoissa, joissa MPO-luokkaa ei järjestetä.

Antti puttaamassa Oulun SM-kisojen 1. väylällä 2014.

Antti puttaamassa Oulun SM-kisojen 1. väylällä 2014.

Entäs itse järjestelyt kisapäivän aikana kisapaikalla?

- Kisapaikalla, varsinkin nykyisin, toivon lämmittelymahdollisuuksia, toisin sanoen puttikoria ja jonkinlaista rangea tai verkkoa, jotta saa kroppaa auki. WC mahdollisuus olisi myös erinomainen asia. Aikataulut olisi hyvä olla selkeät ja pitävät. Ulkopaikkakuntalaisena jos kisoissa käy, niin myös mm. ruokapaikkavinkit tauolle on ihan hyvä lisä kisainformaatiossa. Oheistoiminta, kuten puttikisat, nopeustutka tms. on ihan mukavaa, mutta ei mielestäni välttämätöntä, varsinkin jos puhutaan pienemmistä kisoista. Ja aikaa tutustua rataan ennen kisaa. Tuo tulee kisapäivänä vastaan useimmin uusilla radoilla ("ai tuoltakin olisi voinut heittää"), erityisesti nykyisin, kun enemmän kiertää kisoja kotipaikkakunnan ulkopuolella. Rataan tutustuminen edes yhden kierroksen verran ennen kilpailua on kullanarvoista.

No niin, siinähän tulikin paljon hyödyllistä tietoa kisanjärjestäjille. Lopuksi haluaisin vielä kysyä sinun tulevan kesän suunnitelmista, nähdäänkö sinut tänä kesänä myös Oulun radoilla kilpailemassa?

- Tarkoitus olis kiertää am1- touria ja päästä ama-sm-kisoihin. Toivottavasti myös Ouluun ehtisi kisaamaan ainakin tuon tourin osakilpailun verran. Tavoitteena on parantaa viime vuoden SM-kisasijoitusta.

Kiitos Antti. Tsemppiä tulevalle kaudelle!

14Mar/160

Viikon jäsen – Matias Kalaoja

Matias KalaojaTämän viikon jäsen on Matias Kalaoja, tänä vuonna 14 vuotta täyttävä frisbeelupaus Kellosta, aivan Virpiniemen vierestä. Matias heittää lujaa ja pitkälle, ja tästä vasenkätisestä pelaajasta tulemme kuulemaan vielä paljon!

Matias tutustui kilpailemiseen heti ensimmäisellä kokonaisella kaudellaan vuonna 2015 osallistuen rohkeasti paitsi viikkokisoihin myös neljään liiton alaiseen kisaan. Tälle kaudelle hän hankki PDGA-jäsenyyden ja asetti kovat tavoitteet kisakaudelle. Matias valittiin myös Oulun frisbeeseuran jäsenten toimesta Vuoden junioriksi 2015.

 

Miten aloitit frisbeegolfin ja miten löysit lajin pariin?

- Löysin lajin pariin 2014 syksyllä kun olin koulun leirikoulumatkalla Vuokatissa, jolloin meillä oli ohjelmassa fribaa. Tulos ei tainnu olla kummoinen oliskohan ollut jopa +50. Jäin heti kierroksen jälkeen koukkuun lajiin, eikä tainnut mennä kuin viikko ennen kuin ostin ensimmäiset kiekkoni.

Oletko harrastanut muita lajeja aiemmin?

- Juu, olen harrastanut salibandyä Kellon Lyönnissä (KeLy). Lopetin lajin 2014-2015 kauden jälkeen, kun friba tuntui  ärkeämmältä lajilta ja halusin panostaa frisbeegolffiin enemmän kuin salibandyyn.

Mitä on parasta frisbeegolfissa?

- Frisbeegolfissa on parasta varmaan se kun huomaat, että osaat jonkun uuden heiton tai huomaat, että kiekko lentääkin pitemmälle kuin ennen.

Matias toimi Janne Hirsimäen caddiena Oulun pro-tourin osakilpailussa viime vuonna.

Matias toimi Janne Hirsimäen caddiena Oulun pro-tourin osakilpailussa viime vuonna.

Onko sinulla vahvuuksia pelissä?

- Varmaan bäkkäridraivi. Tarkkaan pystyy heittämään, mutta myös pituuttakin myös jonkin verran löytyy.

Mitä sinun pitäis vielä treenata, eli mitkä ovat heikkoutesi.

-Putti on vähän hakusessa välillä, ja forea pitäsi vielä himmailla vähäsen. Minun pitäisi myös treenata pääpeliä hieman ja saada tasaisuutta kierrostuloksiin.

Onko sinulla kisa- tai muita tavoitteita tulevalle kesälle?

- Tavoitteenani on päästä Amatöörien ja junioreiden SM-kisoihin Peurunkaan. Toinen tavoite on pelata kaikki Oulussa järjestettävät kisat, joissa on MJ1- tai MJ2-luokka.

Oletko suunnitellu kisareissuja tulevalle kesälle?

- Ainakin ne Amatööri Sm-kisat ja joitain muita kisoja Etelä-Suomesta tai jopa ulkomailta.

Matias sijoittui kolmanneksi Oulu Openissa 2015 MJ1-luokassa.

Matias sijoittui kolmanneksi Oulu Openissa 2015 MJ1-luokassa.

Mikä on suosikkiratasi? Miksi?

- Suosikkiratani on Virpiniemi, joka on myös kotiratani. Virpiniemi on monipuolinen rata. Välillä joutuu heittämään pitkälle tarkasti ja korkeuserojakin löytyy. Välillä on myös lyhyitäkin väyliä, mutta nekään eivät ole semmoisia missä voi heittää mistä vaan.

Mikä on sun suosikkikiekko? Miksi?

- Suosikkikiekkoni on varmaan Discmanian FD. Sillä voi heittää pitkällekkin, mutta se ei kuitenkaan ole mikään dessu. FD on myös tarkka ja minä käytän sitä esimerkiksi Virpiniemen pitkillä mettäpilleillä.

Kiitoksia haastattelusta, Matias. Toivotamme sinulle onnea ja menestystä matkalla Amatöörien ja junioreiden SM-kisoihin. Kisapaikkaa voit metsästää esimerkiksi kotiradallasi Virpiniemessä 23.-24.7. järjestettävässä Prodigy Disc Tourin osakilpailussa, jossa MJ2-luokassa on tarjolla kolme kisapaikkaa Peurungan kisoihin.

Matias Ouluhallissa treeneissä, kädessä luottokiekko FD.

Matias Ouluhallissa treeneissä, kädessä luottokiekko FD.

7Mar/160

Viikon jäsen – Satu Leinonen

12810170_10153415595657405_253569005_oTänään viikon jäsen on Satu Leinonen, entinen keihäänheittäjä joka on siirtynyt heittämään muovia. Satu kuuluu harrastajien joukossa pieneen vähemmistöön, ei sukupuolensa takia vaan sen takia, että hän on kuuro.

Aloitamme heti kysymyksen kuuroudesta: näin kuulevana sitä kuulee kun muiden kiekot kopsahtelee puihin, takaana tulevien pelaajien puhetta sekä tietysti fore-huudot, jos kiekko uhkaa tulla lähelle. Sinä et kuule näitä, eikö sinua koskaan pelota radalla?

- Täytyy kokoajan seurata senkin edestä tilannetta väylillä. Näin se vaan on.

Onko satunut vahinkoja tämän takia?

- On ollut läheltä piti tilanteita. Takana tulevat ovat ehkä huolimattomasti tarkistaneet tilanteen, eikä ehkä huomannut, ettei väylä ole vapaa vaan ovat alkaneet heittää. Tällaisissa tilanteissa pelaajat eivät ehkä ole tienneet, että ollaan kuuroja ja ovat yrittäneet huutaa forea. Onneksi ei kuitenkaan ole osunut.

- Muiden pelaajien huolimattomuudesta on siis aiheutunut läheltä piti tilanteita. Että JUMALAUTA, mitä siellä viskotaan?!

Niin, koskaan ei voi tietää, ketä siellä edessä menee, joten kannattaa aina olla erityisen varovainen. Edessä ei välttämättä mene kuuro pelaaja, mutta voihan pelaajalla olla vaikkapa nappikuulokkeet korvillaan. Joten muistakaahan olla varovaisia!

10573914_10153415521112405_1850945220_o

Kuinka kauan olet harrastanut frisbeegolfia ja miten löysit lajin?

- Nyt täytyy ihan laskea. Aloitin 4,5 vuotta sitten. Tutustuin lajiin Jukka Keräsen kautta. Hän on harrastanut lajia pitempään ja hän puhui siitä paljon ja suositteli kokeilemaan. Ostin siis aloituspaketin, ja viittomakielisten kanssa lähdettiin kokeilemaan. Eli Jukkaa saan kiittää siitä, että löysin lajin pariin.  90-luvulta asti olen tavallaan tiennyt lajin olemassaolosta, ja rantafrisbeetä olen heittänyt – mutta en ollut koskaan heittänyt frisbeegolfkiekkoa aiemmin.

Kuinka yleinen laji frisbeegolf on kuurojen keskuudessa Oulussa tai koko maassa?

- Eniten viittomakielisiä harrastajia löytyy Oulusta. Suurin osa heistä on kuitenkin huviharrastajia. Mutta myös esimerkiksi Helsingistä ja Jyväskylästä sekä muutamia kaupungista löytyy kuuroja frisbeegolfin harrastajia.

Satu Järvassa kesällä 2015.

Satu Järvassa syksyllä 2015.

Onko sinulla mitään tavoitteita lajissa?

- Minulla ei ole varsinaisia tavoitteita. Tavoittelen aina radalla sitä omaa parasta tulosta. Sopiva tavoite voisi ehkä olla menestys kuurojen omissa kisoissa, mutta tällä hetkellä ei ole muita tavoitteita kuin itseni ylittäminen.

Onko sinulla vahvuuksia?

- On, mutta se riippuu ihan päivästä.

Entäs mikä on heikkoutesi?

- Kapeat puurännit tuntuvat heikolta kohdalta ja hankalilta. Sitä pitääkin treenata.

Sinä olet kilpaillut frisbeegolfissa jo muutaman vuoden ajan. Miksi päätit ryhtyä kilpailemaan frisbeegolfissa?

- Olen kilpailuhenkinen. Sen takia on kutina, että haluan kisailla. Ihan lapsuudesta asti olen kuulevien kanssa kilpaillut yleisurheilukisoissa. Minun täytyy päästä kilpailemaan kilpailuhenkisyyteni takia.

Satu ja Kajsa Wickström pelasivat reikäpelimatsin Muhoksen radalla.

Satu ja Kajsa Wickström pelasivat reikäpelimatsin Muhoksen radalla.

Mitä lajeja harrastit yleisurheilussa?

- Harrastin oikeastaan kaikkia yleisurheilulajeja. ottelua, ja juoksulajeista aidat, pituushyppyä sekä keihäänheittoa… Ja lopulta keskityin keihäänheiton, jonka deaflympiset jälkeen lopetin 2009.

Jos sinulla on keihäänheittotaustaa, osaat varmasti heittää upsia?

- Olkapääni on vähän ongelmallinen enkä pysty upsittelemaan. Olkapää ei kuitenkaan bäkkäriä estä, ei ole hankalasti kipeä siinä heitossa. Silloin kun lopetin yleisurheilemisen niin irrottautuminen siitä oli hankalaa. Nyt on tietynlainen sama elementti tässä frisbeegolfissa kuin keihäänheitossa. Siinäkin lajissa yritetään saada aikaiseksi mahdollisimman pitkä heitto, samaa yritetään tässä.

Frisbeegolf on siis hyvä korvike kilpailuhenkiselle entiselle keihäänheittäjälle?

- Kyllä :)

Oletko vielä suunnitellut kilpailuja tälle kesä?

- Ainon päivän kisan lisäksi en ole vielä tehnyt suunnitelmia tai katsonut kalenteria. En ole ihan vielä kerinnyt suunnittelemaan tulevaa kesää. Teen suunnitelmat sitten myöhemmin kun tiedän, mitkä ajankohdat minulle sopivat. Olen suunnitellut, että kiertäisin Suomea pelaamassa, ja suunnittelen myös ulkomaan reissua.

Mikä on sinun suosikkiratasi?

- Suosikkiratani löytyy Ruotsin puolta. Sieltä löytyvät sekä Järvan rata sekä Kärsön, joka on Euroopan vanhin rata. Kärsön oli tosi hieno 32-väyläinen kokonaisuus. Ei voi verrata Suomen ratoihin sitä, mitä naapurimaassa on tarjolla.

Marika Keränen, Minna Rytimaa ja Satu Kärsön radalla kesällä 2015.

Marika Keränen, Minna Rytimaa ja Satu Kärsön radalla syksyllä 2015.

Entäs mikä on suosikkisi Oulun radoista, jos sinun olisi pakko jokin valita?

- Toppila. Aivan ehdottomasti. Se on monipuolinen ja maastoltaan erilainen, ei ole pelkkää metsää tai pelkkää peltoa, vaan löytyy erilaisia väyliä. Korkeuserot ovat mieleeni, ne ovat mukavia. Harvoin tulee pelattua esimerkiksi Hiirosessa, koska se ei ole yhtä mielenkiintoinen ratakokonaisuus. Tänään olen ensimmäistä kertaa täällä Hiirosessa pelaamassa talvirataa (toim.huom: haastattelu tehtiin tulkin avustuksella kierroksen ohella, veri veti sekä toimittajaa että haastateltavaa radalle).

Kertoisitko vielä lopuksi, mikä on kaikkien aikojen suosikkikiekkosi?

- Sekin vähän riippuu päivästä ja siitä, joka tuntuu parhaimmalta. Valkyrietä olen ehkä käyttänyt eniten. Ja  putterina käytän aina Soft Purea.

Kiitos haastattelusta Satu. Toivotamme sinulle mukavia fribareissuja tulevana kesänä sekä tietysti menestystä kisoissa.

29Feb/160

Viikon jäsen – Jari Uutinen

Tällä viikolla haastattelemme Jari Uutista. Jarin nimi ei ehkä ole suurelle yleisölle tuttu, mutta hänen tuotoksensa varmasti on. Jari on nimittäin yksi Epic DG Filmsin jätkistä. Jos et ole vielä nähnyt Epic DG Filmsin ja Powergripin The Good, The Bad and The Ugly -pätkän, käy katsomassa se oitis. Ja palaa sitten takaisin tänne.

Milloin aloitit frisbeegolfin ja miten löysit lajin pariin?

- Ostin ensimmäiset kiekkoni kesällä 2012. Vakaa aikomus oli ottaa lajista selvää, koska useita tuntemiani täysijärkisiä ja muutoinkin terveitä ihmisiä oli hurahtanut frisbeegolfiin ei niin terveellä tavalla. Unohdin kuitenkin kiekot autoni takakonttiin lähes vuodeksi. Kesällä 2013 kävimme perheeni kanssa pienellä viikonloppureissulla Kalajoen Hiekkasärkillä ja reissukuormaa purkaessa silmät osuivat Ching Powerin aloittelijasettiin, joka oli pyörinyt auton takakontissa siis lähes vuoden. Korkkasin paketin, kävin viskaamassa kiekot Hiekkasärkkien jokaiseen puuhun ja soitin heti sen jälkeen veljelleni Joonalle (yksi niistä terveistä ja täysijärkisistä ihmisistä), että tämä on meidän laji; ensi viikolla mennään kiekkokauppaan.

Miksi juuri frisbeegolf? Mitä laji antaa sinulle?

- Olen tutustunut tämän harrastuksen kautta niin mahtaviin ihmisiin, että varmaan sen vuoksi sitä on juuttunut tähän lajiin, pelillisestä lahjattomuudestani huolimatta. Frisbeegolfin parissa touhuaa aivan huikeita tyyppejä, joiden kanssa on suuri ilo viettää aikaa. Tämä laji näyttää ottavan harrastajansa avosylin vastaan ja vielä riippumatta siitä, että lähteekö se oikeaoppinen pommihysse vai ei. Sitä on pakko arvostaa.

Epic-4

Onko sinulla pelillisiä vahvuuksia? Entä alueita, joita haluaisit kehittää? Treenaatko tavoitteellisesti?

- Minun kohdalla ei voi kyllä vahvuuksista puhua. Vähiten huono olen varmaan draivipelissä, muutoin kaikki osa-alueet hakevat vielä uomiaan oikein huolella. Kasetti ei kestä puttipelissä edes hupikierroksilla, joten henkistä kanttia pitäisi kyllä raapia jostakin. Vaatisi treenaamista ja julmetun määrän toistoja, mutta tavoitteellinen treenaaminen on hyvinkin kausittaista ja ne treenikaudet ovat aina valitettavan lyhyitä. Pitäisi varmaan käydä jossain viikkokisassa ottamassa kunnolla pataan, jotta sitä innostuisi treenaamaan enemmän. Itsensä täydellinen nolaaminen on superhyvä motivaattori.

Kertoisitko meille lempikiekkosi perusteluineen, kiitos.- 

Repussani taitaa olla parikin kiekkoa, joita ilman sitä vaipuisi keskivaikeaan masennukseen. Innovan Beast ja Discmanian MD2, molemmat c-mallin muovilla. Beastin alivakauteen voi aina luottaa ja kulkusuuntaa pystyy helposti kontrolloimaan hyssekulmaa hiplaamalla. Olen aivan onneton annukan kanssa, eikä forekaan oikein lähde, joten oikealle taittavissa väylissä Beast pelastaa tällaisen tumpelonkin. Hattumiehen stampilla ja omistuskirjoituksella varustettu MD2 on taas enemmänkin mukana kulkeva onnenkalu, jolla on ehdottomasti enemmän tunnearvoa kuin heittoarvoa. En ole itse asiassa raskinut heittää sitä kertaakaan.

Onko sinulla suosikkirataa?

- Ruka DGP on ehdoton suosikkini. Pelkät maisemat saavat hengen salpautumaan. Rata on myös fyysisesti vaativa, joten kierroksen jälkeen on sellainen olo, että nyt on käyty oikeasti urheilemassa. Paikallisista radoista Limingan Rantakylä kuuluu myös suosikkeihini.

Kevättä ei vielä näy - lunta tulee mutta aurinko sentään paistaa. Onko frisbeegolf mielestäsi talvilaji?

- On toki. Kun kiekkohimo iskee, niin ei siinä kukaan taida katsoa lämpömittaria, kelloa tai kalenteria. On toki mahdotonta kiistää, etteikö lämpimässä kesäillassa pelaaminen olisi hieman miellyttävämpää kuin itsensä palelluttaminen vapaaehtoisesti jossain reisihangessa. Mutta kyllä lajista saa talvellakin hyvät tärinät.

 

Epicin tiimi vasemmalta oikealle: Joona Uutinen, Jari Uutinen, Pasi Hirvonen ja Juho Mustonen.

Epicin tiimi vasemmalta oikealle: Joona Uutinen, Jari Uutinen, Pasi Hirvonen ja Juho Mustonen.

Olet yksi herroista Epic DG Filmsin takana, kertoisitko hieman siitä, mitä teette ja ketä te olette.

- Tämä meidän videoryhmä on päätynyt yhteen pelkkien sattumusten kautta. Samalla nelikolla (Minä, Joona Uutinen, Juho Mustonen ja Pasi Hirvonen) käytiin kesällä 2014 viikonloppureissulla kiertämässä Rukan, Taivalvaaran, Ukkohallan, Kajaanin Vimpelinvaaran ja Vaalan DGP:t. Ryhmän kokoonpano eli vielä ihan muutamaa päivää ennen lähtöä ja on siis vain puhdas sattuma, että auton kyytiin nousi juuri tämä porukka. Mukaan otettiin hetken mielijohteesta muutama kamera ja päätettiin kuvata reissun aikana materiaalia muistoksi. Viikonlopusta muodostui lopulta ihan pähkähullun hauska ja ryhmä hitsautui sen reissun aikana tiiviisti yhteen. Myös muistoksi kuvatusta ja leikatusta ”Neljä vastaan viisi” -reissupätkästä välittyi lämmin ja veljellinen tunnelma. Siitä reissusta tämä Epicin tarina alkoi.

Onnellisten sattumusten summa, siis.

- Kyllä. Ryhmäämme yhdistää frisbeegolf, todella vinksahtanut huumorintaju ja suunnaton kiinnostus kaikkeen mikä liittyy videoiden tekemiseen. Keneltäkään meistä ei löydy minkäänlaista koulutusta videoalalle ja se on varmaan ollut lopulta ihan hyvä juttu. On menty puhtaasti vaiston varassa, ilon ja uteliaisuuden kautta, tehty jäätävä määrä virheitä ja opittu niistä valtavasti. Toistaiseksi tämä resepti on toiminut hyvin ja vakaasti uskotaan, että se toimii jatkossakin.

Kameran takana

Kameran takana

Kumpi tuli ensin; rakkaus frisbeegolfiin vai halu tehdä mahtavia videoita?

- Olen ollut lähes koko ikäni suunnaton elokuvafani. Omistan satoja ja taas satoja leffoja, joilla täyttäisin varmaan koko olohuoneemme mikäli vaimo vain antaisi. Muistan selkeästi, että joskus vuonna 1992 (12-vuotiaana) katsoin Terminator 2 -elokuvan ja olin täysin mykistynyt elokuvan teknisestä toteutuksesta. Kaivoin käsiini kaiken mahdollisen tiedon kyseisen elokuvan tuotannosta ja siihen aikaan se tieto oli todella vaikeasti saatavilla. Ei ollut internettiä eikä ATK:ta. Halusin ymmärtää, miten ihmeessä sellaista silmäkarkkia oli saatu aikaiseksi. Käytännössä siitä asti kaikki elokuvatekniikkaan liittyvät asiat ovat kiinnostaneet minua vähintään yhtä paljon kuin ne varsinaiset elokuvat.

- Myöhemmin 2000-luvun alkupuolella hyvä ystäväni Jussi F päätyi opiskelemaan media-alaa ja lopulta myös media-alalle töihin. Seurasin vierestä kun Jussi loihti vuosien mittaan käsittämättömän upeita tuotantoja kasaan ja hiljalleen se sytytti myös minussa halun kokeilla videoiden tekemistä. Kun frisbeegolf tuli kuvioihin, niin nämä kaksi intohimoa sanoivat käsipäivää toisilleen ja sillä tiellä ollaan nyt. Ei ole kyllä harmittanut päivääkään.

Kiitoksia haastattelusta, Jari. Toivotamme sinulle ja Epicin jengille mahtavia kuvaushetkiä lajin parissa. Teette todella arvokasta työtä lajin eteen, ja ilahdutatte monta harrastajaa hauskoilla pätkillänne ja mielenkiitoisilla henkilökuvillanne. Jatkakaa samaan malliin!

 

26Feb/160

Open de España 2016

finalistit

Kilpailun finalistit, MPO, FPO, MA1

Espanjan Oviedossa kilpailtiin 20-21.2.2016 ensimmäisen Open de España:n merkeissä. Kilpailuun osallistui kaiken kaikkiaan pelaajia 12:sta eri maasta ja peräti 11 suomalaista joista 2 edustaa OFSia.

Kilpailun suurin ennakkosuosikki oli yhdysvaltalainen James Proctor joka laittoi heti ensimmäisellä kierroksella muille luun kurkkuun.

Toisella kierroksella virolainen Markus Dvinjaninov näytti kuitenkin pystyvän haastamaan jenkin, mutta kisan edetessä Proctor nappasi tyylipuhtaan voiton peräti 14 heiton erolla virolaiseen.

Naisten sarjassa nähtiin alusta asti avointa sarjaa tiukempi vääntö jossa finaalissa voitto ratkaistiin käytännössä kolmen naisen kesken. Viimeisen väylän jälkeen johtopaikkaa tasatuloksella pitivät Norjan Sigrid Sandum sekä Sveitsin Natalie Holloköi. Sudden Death väylän jälkeen norjalainen osoitti paremmuutensa.

Amatöörisarjassa kilpailu kärkipaikasta oli myös erittäin kovaa ja kärkikortissa nähtiinkin kilpailun aikana useita eri pelaajia. Finaalissa nähtiinkin mielenkiintoinen nelikko joista kaksi olivat Suomesta ja kaksi Virosta. Amatöörisarjan voiton vei Viron Anti Orgla dramaattisten vaiheiden jälkeen.

Pureudutaan seuraavaksi hieman OFSilaisten kisaan.

Lauri avaa väylän #6

Lauri avaamassa väylää #6

Lauri, kisa oli ensimmäinen PDGA-reitattu kilpailusi, miten suoriuduit omasta mielestäsi?

-Kokonaisuudessaan kilpailu meni ihan hyvin. Varsinkin ensimmäisen kierroksen kuusi ensimmäistä väylää meni kyllä jännittäessä, mutta jännityksen laantuessa pelini hieman tasaantui.

Rata oli erittäin haastava, joten muutamia isohkoja virheitä tuli tehtyä jotka sitten maksoivat useita heittoja.

Olit kuitenkin lopulta jaettu 12. AM1 sarjassa, eli varsin hyvin?

-Olen kyllä sijoitukseeni erittäin tyytyväinen, rahkeita olisi kyllä riittänyt parempaankin. Toki kisajännityksellä oli suurta roolia kierrostuloksissa ja erityisesti putissa olisi ollut parannettavaa kisan kuluessa. Myöskin toisen kierroksen kova tuuli vaikeutti peliä suuresti.

Mikä erityisesti jäi kisoista mieleen?

-Erityisesti poolikaverit sekä hieno rata. Hyvin hoidettu puisto oli miellyttävä pelata.

Jonin jatkoheitto väylällä #18

Jonin jatkoheitto väylällä #18

Joni, kauden ensimmäinen kilpailu ja järjestyksessään 17. Miten arvioisit omaa pelaamistasi?

-Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen, mutta puttaamisen vaikeus kisatilanteessa tuli tälläkin kertaa todella vahvasti esiin. Jokaisen kierroksen ensimmäinen draivi ja putti jännitti melkoisesti, mutta muuten koen pystyneeni suhteellisen tasapainoiseen pelaamiseen.

Jokaisella kierroksella paremmalla putilla olisin kyennyt huomattavasti parempiin kierrostuloksiin. Kisojen edetessä avauspeli toimi kokoajan paremmin ja se on huomattavissa erityisesti viimeisen kierroksen tuloksesta. Toisella kierroksella tuuli oli melkoinen riesa ja vaikeutti peliä joka osa-alueella.

Jaettu 8. sija AM1 sarjassa, oletko tyytyväinen?

-Sijoitukseen olen erittäin tyytyväinen. Se että muutkin pelasivat noinkin paljon plussalle oli aika yllättävää. Se että olisin päässyt pelaamaan finaalissa oli yllättävänkin lähellä. Seuraavia kisoja ajatellen tiedän ainakin missä pitää pystyä parantamaan, Putissa!

Mitä jäi erityisesti mieleen?

-Ehdottomasti poolikaverit. Oli todella hienoa päästä pelaamaan "ulkomaalaisten" kanssa. Rata oli myös todella haastava ja korien sijoittelu rinteisiin tai niiden reunoille, vaativat todella tarkkaa avaus- ja lähestymispeliä. Myös saaret ja korkeuserot teki pelaamisesta mielekästä.

Väyläkohtaiset tulokset kilpailusta löydät täältä sekä alustavat ratingit.

 

Toisen kierroksen poolien jako

Parque de Invierno väylä #3

Parque de Invierno väylä #3

Näkymä väylän #16 korilta tiille päin

Näkymä väylän #16 korilta tiille päin